Väitöksiä:

Kivistö, Mari (2014): Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen : monimenetelmällinen tutkimus vaikeavammaisten ihmisten osallisuudesta toimintana, kokemuksena ja kielenkäyttönä

Tutkimuksessa tarkastellaan millainen kuva vaikeavammaisten ihmisten osallisuudesta voidaan tuottaa monimenetelmällisellä tutkimusasetelmalla

Martin, Marjatta (2016): Nuoruus, vammaisuus ja kuntoutuksen merkitys

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella vammaisten nuorten elämänkulun muotoutumista heidän kokemustensa ja niihin liittämiensä merkitysten pohjalta. Elämänkulkuteoreettiseen viitekehykseen perustuen tarkastelu kohdistui nuorten tulkintoihin aiemmista merkittävistä elämäntapahtumista, nykyisestä elämäntilanteesta sekä tulevaisuuden tavoitteista. Tutkimuksessa selvitettiin nuorten yleistä elämään tyytyväisyyttä ja koettua hyvinvointia elämän eri osa-alueilla. Nuoruuteen liittyvistä kehitystehtävistä suoriutumista tarkasteltiin identiteetin rakentumisen, hallintakäsitysten muotoutumisen ja hallintakeinojen hyödyntämisen sekä yhteiskuntaan integroitumisen kannalta. Huomion kohteena olivat myös toimijan elämänkulun ohjailua mahdollistavat ja estävät rakenteelliset tekijät, joista erityisesti huomioitiin kuntoutuspalvelut ja niiden merkitys nuorten elämässä.

Määttä, Tuomo (2011): Down syndrome, health and disability. A population-based case record and follow-up study

Notko, Tiina (2016): Vuorovaikutussuhteet ja valtaistuminen. Kuntoutustyöntekijän ja vammaisen ihmisen näkemyksiä vammaisuudesta

Tutkimus paneutui vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Vammainen ihminen rakentaa identiteettejään ja käsitystä itsestään ja rooleistaan koko elämänsä ajan vuorovaikutuskokemustensa vaikutuksessa. Kokemukset voivat olla täysivaltaisen itsenäisen ihmisen identiteettiä vahvistavia tai estäviä. Kuitenkin se, miten ihminen reagoi ympäristön erilaisiin viesteihin, on yksilöllistä.

Särkikangas Ulla (2020): Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa : toiminnan ja ajankäytön näkökulma 

Väitöskirjassa tutkitaan runsasta ja pitkäkestoista sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä erityisperheiden arjessa. Erityisperheeksi on määritelty perhe, jossa on vähintään yksi erityistä tukea ja palveluita kasvunsa ja kehityksensä tueksi tarvitseva lapsi. Palveluiden käyttöä tarkastellaan perheiden arjen toimintojen ja ajankäytön näkökulmista. Näin tutkimus rakentaa ymmärrystä siitä, millaista toimintaa palveluiden pitkäkestoinen käyttö perheiltä edellyttää sekä millaisia toiminnan ja ajankäytön rytmillisiä muutoksia perheiden arjesta voidaan tunnistaa.