AAC
Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio (Englanniksi Augmentative and Alternative Communication eli AAC) tarkoittaa jotakin erityistä viestintämenetelmää, jota henkilö käyttää vamman tai neurologisen poikkeavuuden takia puheen sijaan tai puheen rinnalla.
AAC on tavallisimmin viittomien tai graafisen merkkijärjestelmän (kuva- ja kirjoituskommunikointi) käyttöä. Eräs usein käytetty standardisoitu kuvakommunikaatiojärjestelmä on PCS (Picture Communication Symbols).
AAC on usein käytössä autistisilla ja dysfaattisilla henkilöillä, toisinaan myös kehitysvammaisilla henkilöillä, joiden kommunikaatio on vaikeaa. Puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä käyttäyvät myös aikuisiällä vammautuneet henkilöt, jotka ovat menettäneet puhe- tai kielikykynsä esimerkiksi onnettomuuden tai aivojen verenkiertohäiriön seurauksena.
Kommunikaatiomenetelmät ovat nykyään niin kehittyneitä, että jos ihmisellä on edes yksi tahdonalainen lihas, voidaan sen varaan rakentaa kommunikaatiomenetelmä.
Itse hyväksi havaittuja AAC-vinkkejä
Kyllä/Ei -valinta
Kyllä: Kääntää päätä oikealle ja Ei: kääntää päätä vasemmalle.
Pää alas tarkoittaa: EVVK.
Lapselle, joka ei osaa puhua lainkaan ja jolla on hyvin vaikea liikuntavamma, oli hyvin vaikeaa löytää toimivaa tapaa ilmaista tahtoaan. Painikkeita lapsi ei osaa painaa, kuva- ja esinevalintoja oli tehty sattumanvaraisella tavalla, joskus lapsi suostui niihin, joskus ei. Lopulta hänen avustajansa keksi, että lapsi voi vastata "kyllä" kääntämällä päätä oikealle ja "ei" vasemmalle. Harjoittelun tukena käytettiin kyllä- ja ei-kuvia. Jostakusta voi tuntua, että tämä ei ole paljon mitään, mutta käytännössä tämä yksinkertainen oivallus suorastaan mullisti lapsen ja koko perheen elämän - hyvällä tavalla.