Itsemääräämisoikeus

Itsemääräämisoikeus tarkoittaa oikeutta tehdä omaa elämää koskevia valintoja ja päätöksiä. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi, ilmaista oma tahtonsa ja saada tarvittaessa tukea päätöksentekoon.

Vamma tai sairaus ei poista ihmisen oikeutta osallistua omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Myös silloin, kun henkilö tarvitsee runsaasti tukea kommunikointiin tai päätöksentekoon, hänen oma tahtonsa tulee selvittää mahdollisimman hyvin.

Itsemääräämisoikeus arjessa

Itsemääräämisoikeus näkyy jokapäiväisissä asioissa, kuten:

  • miten vietän vapaa-aikaani

  • missä asun

  • keiden kanssa olen tekemisissä

  • mitä harrastan

  • mitä syön

  • miten pukeudun

  • mitä palveluja käytän

  • millaisia tulevaisuuden suunnitelmia minulla on

Lapsen ja nuoren kohdalla päätöksenteko tapahtuu yhdessä vanhempien kanssa lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen.

Eri palveluissa (esimerkiksi asumisen tuki, päivä- ja työtoiminta, lyhytaikainen huolenpito sekä henkilökohtainen apu) työntekijöiden on toimittava siten, että vammainen henkilö saa tukea arjen valintatilanteissa. Päätöksenteon tukeminen osana palveluita on tärkeä osa hyvää vuorovaikutusta ja laadukasta palvelua, joka osaltaan edistää vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumista arjessa. Kyse on tällöin toimintatavasta. Siihen on varattava riittävästi aikaa.

Tuettu päätöksenteko

Vuonna 2025 voimaan tullut uusi vammaispalvelulaki vahvistaa vammaisen henkilön oikeutta saada tukea päätöksentekoon. Tuettua päätöksentekoa on oikeus saada erillisenä palveluna vain silloin, kun kyseessä on vammaisen henkilön elämässä merkittävä päätös.

Tuettu päätöksenteko voi liittyä esimerkiksi:

  • opiskelupaikan valintaan

  • muuttoon pois lapsuudenkodista

  • asumisratkaisuihin

  • ihmissuhteisiin

  • terveydenhuoltoon

  • taloudellisiin kysymyksiin.

Lue lisää tuetusta päätöksenteosta THL:n ohjeista (linkki)

Rajoittaminen on aina viimesijainen keino

Lähtökohtana on, että palvelut järjestetään henkilön omia toiveita ja tahtoa kunnioittaen. 

Joskus voi kuitenkin syntyä tilanteita, joissa henkilön tai muiden turvallisuus vaarantuu vakavasti. Tällöin voidaan joutua arvioimaan rajoitustoimenpiteiden käyttöä.

Rajoitustoimenpiteet eivät ole kasvatuksen, hoivan tai henkilöstöresurssien puutteiden korvaaja. Rajoittaminen on aina viimesijainen keino. Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain laissa säädetyissä poikkeustilanteissa, kun henkilön tai muiden turvallisuus on vaarassa eikä lievempi keino riitä.

Rajoittamista voidaan käyttää vain silloin, kun:

  • siihen on laissa säädetty peruste

  • se on välttämätöntä

  • lievemmät keinot eivät riitä

  • toimenpide on mahdollisimman lyhytaikainen.

Lue lisää THL:n ohjeesta (linkki)

Tärkeä tietää

Moni vanhempi joutuu tasapainoilemaan lapsen suojelemisen ja hänen itsenäistymisensä tukemisen välillä.

Itsemääräämisoikeuden tukeminen ei tarkoita sitä, että lapsi tai nuori jätetään yksin vaikeiden päätösten kanssa. Se tarkoittaa, että hän saa ikänsä, kehitystasonsa ja toimintakykynsä mukaista tukea omien valintojensa tekemiseen.

Erityisesti nuoren siirtyessä kohti aikuisuutta kannattaa pohtia:

  • miten nuori ilmaisee omaa tahtoaan

  • millaista tukea hän tarvitsee päätöksenteossa

  • tarvitaanko tuettua päätöksentekoa

  • miten varmistetaan, että hänen näkemyksensä tulevat kuulluiksi palveluissa, koulutuksessa, asumisessa ja terveydenhuollossa.

Linkkejä

Itsemääräämisoikeudesta Kehitysvammaisten Tukiliiton sivuilla (linkki)